Tämä blogi saa maailman onnellisimman lopun. Elokuun alussa meille syntyi pieni tyttö, niin odotettu ja niin rakastettu!

Synnytys oli positiivinen kokemus, olen itsestäni ylpeä, että osasin niin hienosti. Olo oli koko ajan rauhallinen ja näin, että synnytys edistyy hyvin ja tasaisesti.  Sain epiduraalin, joka oli kyllä ihan mieletön apu ja helpotus. Mies osasi auttaa ja tukea uskomattomalla tavalla.

Ja tämän pitkän prosessin lopputulos: kauneinta ja ihaninta, mitä olen koskaan nähnyt tai kokenut! Tyttö on sulattanut äidin ja isän sydämet totaalisesti, niin kuin kuulema vauvoilla on tapana tehdä. Nyt tässä opetellaan toistemme tapoja, tutustutaan ja ihmetellään elämää. Mitään rytmiä ei vielä luonnollisesti ole, toissayönä nukuttiin hienosti ja viime yönä sitten valvottiin vastapainoksi. Onneksi valvoessaankaan neiti ei ole itkuinen, vaan tankkaa tissia ja tuijottelee pienillä silmillään ympärilleen.  Maitoa tulee jo ihan hyvin ja jos ei rintojen arkuutta oteta lukuun, niin imetys on käynnistynyt myös mukavasti.

Kaiken tämän jälkeen olen niin onnellinen, kiitollinen ja nöyrä meidän pienen ihmeemme edessä. On ihanaa olla äiti tuolle pienelle olennolle, jota katsellessa sydän pakahtuu rakkaudesta.

Kiitos vielä kerran teille kaikille, kun blogini kautta olette tehneet kivikkoisesta matkasta vanhemmuuteen hieman tasaisemman. Nyt alkaa uusi elämä ja mikään ei ole sen hienompaa.